Suomen hallituksen pyrkimyksenä on laajentaa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia myös järjestäytymättömiin yrityksiin ja yrityskohtaisten työehtosopimusten tasolle. Hallituksen esitys lakimuutoksista on tarkoitus valmistella eduskunnalle päätettäväksi jo kevääseen 2024.
Tällä hetkellä mahdollisuus työlainsäädännön säännöksistä poikkeamiseen laissa määritellyistä asioista on annettu vain valtakunnallisten työnantajien ja työntekijöiden yhdistysten sopimiin työehtosopimuksiin. Paikallisesti sovitaan paljon muun muassa työajan järjestämiseen ja työaikapankkiin liittyvissä asioissa.
Työehdoista voi aina sopia vähimmäisehtoja paremmin. Siihen ei tarvita paikallisen sopimisen laajentamista. Laajentamishalua luo erilaisten joustojen tarve yrityksissä. Työntekijöiden kammo paikallista sopimista kohtaan liittyy työehtojen heikentämiseen pysyvästi ja siihen, että sopiminen tähtää vain toisen osapuolen hyötyyn.
Nykyinto paikallisen sopimisen laajentamiseen voi olla aitoa joustavuuden tarvetta. Sivuintoa voi tuoda mahdollisuus henkilöstökulujen vähentämiseen joissain tilanteissa, esimerkiksi erilaisten palkanlisien ja matkustamiseen liittyvien korvausten osalta, kun niistä on sovittu yleissitovassa työehtosopimuksessa.
Myös työntekijäpuolella on kiinnostusta yrityskohtaiseen joustavuuteen, kunhan sopijaosapuolilla on taitoa ja tietoa riittävästi ja sopiminen on perusteltua. Yrityskulttuurilla on merkitystä sopimishalukkuuteen.
Vaikka paikallisen sopimisen mahdollisuudet laajenisivat, on sopiminen mahdollista vain, kun sopimuksella on sopijaosapuolet. Yksin sopimusta ei voi tehdä.
Sopijat sopivat, mitä sopivat
Hallituksen tarkoitus on hallitusohjelman mukaan:
- Poistaa työlainsäädännöstä järjestäytymättömiä, yleissitovaa työehtosopimusta noudattavia yrityksiä koskevat paikallisen sopimisen kiellot,
- muuttaa työlainsäädäntöä niin, että yrityskohtaisessa työehtosopimuksessa voidaan poiketa työlainsäädännön säännöksistä samalla tavalla kuin valtakunnallisella työehtosopimuksella kuitenkin niin, että yrityskohtaisen työehtosopimuksen on työntekijöiden puolelta tehnyt joko työntekijöiden valtakunnallinen yhdistys tai siihen kuuluva työntekijöiden yhdistys, ja yritystasolla työntekijöiden sopijana voisi olla luottamusmies, luottamusvaltuutettu, muu henkilöstön valitsema edustaja tai koko henkilöstö.
- Yleissitovassa kentässä paikallisen sopimisen tulkintaa koskevat erimielisyydet ratkaistaisiin työtuomioistuimessa.
Työehtosopimus, oli se yleissitova tai normaalisitova, on kokonaisuus, jonka osaset vaikuttavat toisiinsa. Kun muuttaa yhtä osaa, täytyy tarkistaa sen vaikutus kokonaisuuteen. Joskus yhden tekstinkohdan muuttaminen vaatii toisen tai jopa kolmannen kohdan tarkastelua ja muuttamista. Työehtosopimuksissa on myös kirjauksia, jotka mahdollistavat paikallisen sopimisen työehtosopimuksen määräyksestä.
Kaikki työehtosopimuksen määräykset eivät siis ole poikkeuksia lain säännöksistä, vaan työehtosopimuksessa sovittuja alakohtaisia määräyksiä, joista voidaan sopia paikallisesti toisin. Tällaisia ovat esimerkiksi lomarahaan ja matkustamiseen liittyvät ehdot.
Jos siis yleissitovassa työehtosopimuksessa mahdollistettu paikallinen sopiminen laajenisi järjestäytymättömien yritysten ulottuville, olisi niiden tunnettava työehtosopimuksen historia, kehitys ja määräysten kokonaisuus. Jotta työtuomioistuin ei ruuhkautuisi pahasti, pitäisi yritysten olla valmiita tarkistamaan, onko yrityksessä tehty paikallinen sopimus yleissitovan työehtosopimuksen tarkoituksen mukainen. Voisi kuvitella, että tällainen maksullinen asiantuntijapalvelu voisi olla luotavissa työmarkkinajärjestöihin.
On vaikea nähdä tilannetta, jossa työlainsäädäntö mahdollistaisi yleissitovien työehtosopimusten salliman paikallisen sopimisen kaikille yrityksille kaikesta, mistä työehtosopimuksessa on sovittu.
Työehtoihin liittyy sopijajärjestöjen pitkäjänteiseen työhön perustuvia selvityksiä, neuvottelutunteja, asiantuntijalausuntoja ja muuta kallista työskentelyä. Se, mitä työehtosopimuksessa sallitaan sovittavaksi paikallisesti toisin, on aina taustansa ja perusteensa.
Vaikka kaikille yrityksille tulisi mahdolliseksi poiketa työlainsäädännön säännöksistä samalla tavalla kuin valtakunnallisissa työehtosopimuksissa voi nyt tehdä, on näiden yrityskohtaisten työehtosopimusten sisältö sopijoidensa määriteltävissä.
Kun yrityskohtaisista työehtosopimuksista neuvotellaan, ovat työehdot hyvin todennäköisesti samankaltaisia kuin yleis- ja normaalisitovissa työehtosopimuksissa. Paremmista ehdoista neuvotteleminen on sujuvaa, mutta työntekijöiden negatiivisina pitämät ehdot täytyy pystyä perustelemaan niin hyvin, että sopimus voi syntyä.
Tietotaito ja yrityskohtainen sopiminen
Hallitusohjelmassa hallitus lupaa varmistaa tiedonsaannin riittävyyden ja sen, että yrityskohtaisiin neuvottelutehtäviin valitut henkilöt saavat koulutusta.
Työehdoista neuvottelemiseen tarvitaan tiedon ja taidon lisäksi rehellisyyttä, hyvää yrityskulttuuria ja avointa keskustelua. Sitä toiminnan ja kommunikaation peruspohjaa, joka luo luottamusta sopijoiden välille.
Olen nähnyt työelämässä oloni aikana huonoa sopimista, joka on johtunut piilotetusta tavoitteesta, neuvottelun lopettamisesta liian aikaisin ja heikkoa tietämystä sopimuksen vaikutuksista.
Piilotettujen tavoitteiden tilanteissa kyse on voinut olla välillinen esimerkiksi erilaisten haittalisien, kuten ilta- tai yölisien vähenemisestä ilman, että asiaa tuodaan ilmi missään vaiheessa neuvottelua. Huono pyrkimys on ollut myös kiertää ylityökorvauksia. Jos toinen neuvottelun osapuoli huomaa, ettei toinen huomaa tai ymmärrä vaikutuksia, asia pitää tuoda ilmi. Työelämässä sopijoiden ei kannata tavoitella nopeita voittoja, vaan sopimuksen kanssa pitää pystyä työskentelemään pitkään sen solmimisen jälkeen.
Neuvottelun keskeyttäminen liian aikaisin tarkoittaa tilannetta, jossa neuvottelun toinen osapuoli siirtää neuvotteluvastuun toiselle tai lähtee pois paikalta aikomatta jatkaa neuvottelua. Vaihtoehtona lähtemiselle olisi esimerkiksi vastaesityksen laatiminen. Kukin neuvottelija on osaltaan vastuussa sopimuksen sisällöstä, oli neuvotteluissa aktiivisessa roolissa tai ei.
Sopimuksen vaikutukset puolestaan ulottuvat esimerkiksi eläkkeen karttumiseen, sairauspäivärahaan ja työttömyysturvaan, jonka voi väärällä tavalla sopiessaan menettää. Työelämään vaikuttava lainsäädäntö pitää tuntea muutenkin kuin työehtojen kannalta.
Voisiko siis paikallinen sopiminen laajeta oikein? Ehkä, jos se hyödyttää työnantajaa ja työntekijää ja tuo molemminpuolista joustavuutta työhön. Paikallinen sopiminen voi auttaa yritystä selviämään hankalan ajan yli niin, että osapuolille ei aiheudu vahinkoa. Rehellinen sopiminen voi luoda avoimuutta yritykseen.
Kunhan solmittu sopimus on sisällöltään sellainen, että sen puitteissa voidaan työskennellä vuosia.
