Työnantaja käyttää valtaa työpaikalla, mahdollisuus vaikuttaa työhön lisää työntekijöiden luottamusta. Yritystä johdetaan käskyin ja määräyksin, sanoi joku toimitusjohtaja televisiossa vuosia sitten yrityksen henkilöstöjohtamisesta. Kyllä varmaan näin on, mutta ihmisten johtaminen käskyin ja määräyksin pitää sopimishalut poissa. Paras tulos syntyy yhteistyössä.
Nyt syksyllä 2023 Suomen hallitus ajaa uudistuksia työlainsäädäntöön. Työntekijöitä edustavien järjestöjen mukaan kyse ei ole neuvottelemisesta, sillä uudistusten lopputulos on määritelty etukäteen. Mielenilmaukset ovat jo alkaneet ja saa nähdä, löytyykö sopimisen mahdollisuuksia, vai kovenevatko otteet.
Väitän, että sovinnollisessa, ts. luottavassa ympäristössä sopimisen, sopimusten ja uudistusten laatu ja niihin sitoutuminen ovat pakottamalla tehtyä parempaa.
Hallituksen suunnittelemat muutokset työlainsäädäntöön ovat työnantajien mielestä parannuksia, työntekijöiden edustajien mukaan heikennyksiä.
Epäluottamus yhteisen hyvän näkemystä kohtaan on syntynyt aikojen saatossa, mutta on hyviä työnantajia ja työntekijöitä. Sekä huonoja työnantajia ja työntekijöitä. Pelkona on, että niissä huonoissa yrityksissä paikalliset sopimukset syntyisivät pakottamalla. Siitä syntyisi negatiivisen paikallisen sopimisen kulttuuri ja varsinainen soppa, sillä työehtosopimuksissa on sovittu toisin paljon muutakin kuin lainsäädäntö mahdollistaa.
Jotta yritys henkilöstöineen pääsisi nauttimaan onnistuneista yrityskohtaisista sopimuksista, sen kannattaa laittautua sopimiskuntoon heti. Liikkeelle voi lähteä luottamuksen parantamisesta. Paikallisen sopimisen laajentuminen kun ei tarkoita sitä, että paikallisia sopimuksia syntyy.
Määräysvaltakulttuuri vähensi luottamusta työaikapankista sovittaessa
Tehtaassa haluttiin ottaa käyttöön työaikapankki. Yrityksessä työskenneltiin vuorotyössä ja käytettiin lisätyövoimana vuokratyöntekijöitä. Ruuhka-aikoina tehtiin myös ylityötä. Ajoittain oli hiljaisempaa, jolloin työntekijät olisivat voineet olla vapailla, mutta olivat vuorotyökierron mukaisesti töissä. Toimitusjohtaja kutsui pääluottamusmiehen neuvottelemaan työaikapankin käyttöönotosta – kyse oli perinteisestä paikallisesta sopimisesta.
Työnantajan kannalta ylityö tuli kalliiksi, ja välillä työssä oli väkeä, vaikkei työtä ollut paljoa. Neuvottelut tyssäsivät lyhyeen, sillä toimitusjohtaja esitti, että ylityötunnit siirrettäisiin työaikapankkiin yksinkertaisena aikana. Alan työehtosopimuksessa ei ollut sovittu ylityökorvauksista työaikalaista poikkeavalla tavalla, ylityökorvauksista luopuminen ei ollut mahdollista.
Pääluottamusmies heitti hanskat tiskiin heti ja ”siirsi asian liitolle”. Työaikapankkia ei perustettu ja tehdaskin lopetti toimintansa vuoden pari tämän neuvotteluyrityksen jälkeen kannattamattomuuden vuoksi.
Olisiko voinut tulla toisenlainen lopputulos? Olisi.
- Toimitusjohtajan olisi pitänyt ottaa selvää siitä, voiko ylityökorotuksista luopua. Työaikapankki olisi voinut tuoda kustannussäästöjä välillisesti.
- Tehtaassa olisi voinut esimerkiksi muuttaa työaikamuotoa sellaiseen, jossa on helpompi ottaa huomioon tuotannon määrä. Tämä tosin vaatii enemmän työvuorosuunnittelua.
- Jos onglemana olivat nimenomaan ylityöt, olisi voinut etsiä muita vaihtoehtoja niiden vähentämiseen.
- Työaikapankissa ylityön korvaaminen vapaa-aikana on vain yksi osa kokonaisuutta, esim. vapaiden sijoittamisella olisi voitu vaikuttaa kustannuksiin. Pääluottamusmies olisi voinut tarjota työaikapankkiin työntekijöille parempia ehdotuksia, kuten päätösvaltaa vapaiden sijoittamiseen.
- Tehtaassa olisi kannattanut käydä muitakin työnantajan ja työntekijöiden välisiä keskusteluja ja neuvotteluja kuin muutos- ja nipistysneuvotteluja. Niihin työntekijät olivat vastanneet mm. ulosmarsseilla.
Tehtaan lopettamiseen työaikapankista sopuun pääsemisellä olisi ollut välttämättä vaikutusta, sillä tehdas jatkoi toimintaansa neuvotteluyrityksen jälkeen varsin lyhyen aikaa. Ylityökorotuksen pitäminen vapaana olisi ollut työntekijöille suorastaan huono vaihtoehto, sillä pienentyneet vuosiansiot olisivat vaikuttaneet ansioturvaan.
Työkeikan ehdoista päästiin sopimukseen
Paikallinen sopiminen voi onnistua myös hyvin. Tällainen esimerkki löytyy yhtiöstä, joka teki tuotannon ulkomailla. Reissun työehdoista tehtiin paikallinen sopimus alan työehtosopimuksen määräyksiä noudattaen. Yrityksessä oli keskusteleva työkulttuuri ja luottamus oli hyvällä tasolla.
Työolosuhteet olivat keikalla vaihtelevat ja työaikamuutoksia piti ehdä paljon ulkoisista syistä johtuen. Työvuorosuunnittelua joustavoitettiin sekä työvuorojen että taukojen osalta. Muutokset helpottivat työ johtamista, mutta myös työntekijöiden olosuhteita. Työntekijöillä myös riitti ymmärrystä suunnittelun hankaluuksia kohtaan.
Vaikka työnantaja oli ensimmäisessä neuvotteluesityksessään hakenut erilaisista palkanlisistä luopimusta, lopulliseen sopimukseen ei tällaisia säästöjä kirjattu. Työnantaja sai kuitenkin hakemansa, sillä työnantajan edustajien kuormitus väheni ja toisaalta säästöjäkin saattoi tulla, kun työvuorot pystyttiin sijoittamaan tarkoituksenmukaisella tavalla.
Paikallinen sopimus tehtiin asianmukaisesti kirjallisena.
Lomarahoista sovittiin yrityksen kassakriisin laannuttamiseksi
Vuosia sitten työskentelin kaupassa, johon iski kassakriisi. Sesonkien vaihteessa sisään ostettiin paljon uutta myytävää, mutta myynti ei vielä ollut päässyt vauhtiin. Tilanne oli päällä lomarahojen maksatuksen aikaan.
Yrityksessä oli ollut varsin avoin keskustelukulttuuri ja työntekijät tiesivät talouden suuntaviivat. Vaikka kaupan alalla on yleissitova työehtosopimus, yritykseen ei ollut valittu luottamushenkilöä. Kun kauppias kutsui porukan koolle keskustelemaan tilanteesta, koko henkilöstö tuntityöntekijöitä myöden kutsuttiin mukaan.
Kauppias esihenkilöineen vei porukan syömään ja keskustelun aiheena oli lomarahojen maksamisen siirto myöhemmäksi.
Keskustelu oli kokonaisuudessaan myönteinen. Kaikki ymmärsivät tilanteen ja luottivat siihen, että lomarahat saadaan, kun yrityksen kassa on taas kunnossa. Muistelen, että mitään korotuksia ei kukaan esittänyt, vaan lomaraha maksettiin noin puoli vuotta myöhässä ilman lisäkuluja.
Siirrosta ei noussut edes käytäväjupinaa, mikä näin jälkikäteen ajatellen on hyvin mielenkiintoista. Käytännössä kyse oli paikallisen sopimuksen tekeminen työehtosopimuksessa sovitusta lomarahasta, sopimus tehtiin suullisesti ja se piti.
Tässä tilanteessa toteutuivat alla mainitun artikkelin yritysvertailussa tehdyn johtopäätöksen viisi seitsemästä paikallisen sopimisen sujuvuudesta kertovasta piirteestä: paikallisen sopimisen tarkoitus, intressi, luottamus, sopimista tukeva ilmapiiri ja sopimisen sujuvuus. Piirteistä ulos jäivät liittojen rooli ja sopimusten laadinnassa tarvittava osaaminen, joka oli niin ja näin, sillä sopimusta ei kirjattu mitenkään. Se kuitenkin toteutui niin kuin oli sovittu.
Kirjoittamiseen innoitti tämä artikkeli, josta ovat myös tekstin lainaukset:
Paikallinen sopiminen PK-yrityksissä – Haasteena luottamus, Marika Salo – Riitta Viitala – Laura Haarala – Kaisa Henttonen, Oikeus 2019 (48); 1: 46–66
Artikkelissa tarkastellaan paikallisen sopimisen tilaa ja kehitystarpeita pienten ja keskisuurten yritysten näkökulmasta. Artikkelissa käsitellään mm. paikallisen sopimisen kannalta olennaista sääntelyä ja empiirisen tutkimuksen tuloksia 81 PK-yritystä kattavan aineiston pohjalta.
Toinen lukuvinkki samaan aihepiiriin on tämä:
Luottamus, luottavaisuus ja paikallinen sopiminen, Kaj Ilmonen – Pertti Jokivuori – Kimmo Kevätsalo, Kansantaloudellinen aikakauskirja – 98. vsk. – 1/2002
Tykkään kovasti myös tästä DNA:n henkilöstöjohtaja Marko Rissasen vuonna 2016 julkaisemasta blogikirjoituksesta: